lauantai 27. marraskuuta 2010

Adventin ovella pakkasiltana

Jäätävä viima
maton tuulettajan kasvoilla.
Kaapin kätköistä
löytyvät ikkunakyntteliköt,
kynttilänjalka
adventtien neljälle kynttilälle.

Tintit kilpailevat pakkasmuonasta.
Katselen niitä lämpimässä.
Takassa tuli.

On paras aika.
Odotus.
Keskustelen vähän Jumalan kanssa.
P
uhun tästä päivästä, meistä.
Opettelen toista todellisuutta todeksi itselleni.
Että minulla olisi sisältä lämmin.
Että tärkeä olisi toinen
en minä.


maanantai 22. marraskuuta 2010

Runojen lumo

Tulen töistä. Syön banaanin. Tarkistan, että minulla on kaikki mukanani ja melkein samassa jo olen autossa kohti ohjaamaani kansalaisopiston runoryhmän kokoontumista. En ole ehtinyt levätä ja vastassani on seitsemän naisen puhelias joukko. Aloitamme. Joulurunoja. Harjoitusta. Kuuntelua. Tulkintaa. Innostusta.
Melkein kaksi tuntia karkaa käsistämme. Olen runon virrassa. Tämä on lepoa työssä- työlepoa.

"...Ja enkeli kultasauvallaan
nyt kosketti hankipeittoa maan.

Heti hangen helmahan puhkeevat
punaruusut niin ihmeen ihanat..."

Palaan kotiin. Annan kissoille ruokaa. On hyvä mieli. Ei väsytä. Mies on ostanut lämpimät kintaat- siis minulle.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Alkuruno




Tänä aamuna
kun metsä oli herätetty valolla
ja tekeminen hiljentynyt
en halunnut mitään
en odottanut ketään
ympärilläni hiljaisuuden kohina
lintujen liikahteluja metsässä
jäniksen jäljet lumella.

En tiedä olenko onnellinen
tyytyväinen vain
ja se riittää.