Talvi

Nyt se tuli. Odotettu kaunis lumi, pakkanen ja valo. Lumi on valoa puunoksilla, maassa ja ihmisen mielessä. Samalla, kun keräsimme pois joulukoristeita, toivoin hiljaa mielessäni että lumitalvi kestäisi kauemmin kuin joulu. Joulun ikivalo jää valaisemaan ihmiskunnan pimeyttä, mutta mieli kaipaa tätä kengän alla narskuvaa pakkaslunta, höyhenen kevyttä, hiutaletähtinä säteilevää. Talvea.

Heti piti päästä kokeilemaan luistaako suksi. Hyötyliikuntaa tuli runsain mitoin jo kerätessä kätköistään lapaset, monot, sukset ja sauvat. Mahtavaa oli todeta, että sukselle ei tarvinnut tehdä mitään. Se luisti just sopivasti eikä lipsunut ylämäessäkään. Hiki tuli. Onneksi on sähköt ja suihku, lämmin vesi.

Kävin sitten lenkin jälkeen autokorjaamolla. Lämmitysjohto oli "saanut siipeensä", kuten korjaamon isäntä totesi. Ehdimme siinä jutella monenmoista. Pilvettömälle talvitaivaalle ilmestyi lentokone, joka piirsi jälkeensä vahvan, useampisäikeisen laahusviivan. "Siinä menee 570 ihmistä New Yorkista Dubaihin", totesi isäntä. Naurahdin, mutta ymmärsin sitten, että ihan tosissaan tuo haastoi. Kaksi lentoa menee kuulemma yli päivittäin. Kolmessa kerroksessa on niissä väkeä. Netistä voi koneen reittiä seurata, valisti paikalle saapunut nuorempi pariskunta.
Illalla kuuntelimme ihan ihmeellisen kaunista musiikkia, kun Kristiina Ilmonen soitti TVssä mäntyhuilua. Vain yksi melodia, hänen itse säveltämänsä "Joutomailla", mutta kirkas helmi muun soitannon keskellä, aivan kuin timantti hangella, pysyäkseni tässä talviteemassa :)  Ohjelma ( Kansanmusiikin isompi ilta Yle Teemalta ) näkyy Areenalla vielä 30 päivää. Ilmosen esiintyminen on siinä kohdassa 22 minuuttia, 10 sekuntia. Kannattaa poimia tuo helmi.