Kesän värit

Joskus talvella muistan yrittäneeni kuvitella, millaista kesällä on. Nyt vihreys ja luonnon runsaus ympäröi meitä. Eeva Tikka sanoo runossaan: "oksilla helisee kesä niin vähän aikaa..." On siis aika nauttia ja painaa mieleensä kesä, sen värit ja tuoksut. Eilen ajellessamme Kristiinassa ihastelimme sinisenä kimaltelevaa merta, taivasta ja vesilintuja. Matkallamme takaisin peltomaisemiin tarkastelin viljapeltojen hohtavia värejä ja ojanpientareitten keltanoita, horsmia, päivänkakkaroita - ja syksyn enteenä pietaryrttejä, sekä syvän violetteina hohtavia kanervia. Niin. Kaikki kesän värit.
Samalla Kristiinan-reissulla piipahdimme myös Teuvalla Talvikin paratiisipuutarhassa. Eipä tarvitse mennä Hollantiin asti ihailemaan kukkaloistoa, kun läheltä löytyy niin täydellinen rakkaudella hoidettu ja kasvatettu erilaisten kukkien, pensaiden, koriste- ja hedelmäpuiden runsaus! Kierreltyämme ja kuvattuamme tätä ihanuutta istuimme pikkuisen hetken talon roomalaisella terassilla, jonka kaiteella erilaisissa ruukuissa kukki vielä kymmeniä erilaisia kukkakaunottaria. Juomana nautimme talon omaa aroniamehua. Pieniä onnenhetkiä!
Kesäpäivämme oli täydellinen. Aurinkoa, merta, kukkia, viljapeltoja, varjoa, lämpöä ja ystävyyttä.
Omassa rivitalon puutarhapalasessa amppelitomaatti kasvattelee maukkaita hedelmiään. Uusi ( ja ainoa) mustaherukkapensas paistattelee nyt auringossa kantaen oksillaan kypsyviä marjoja. Jokunen kukkanen vielä kukkii, mm. nauhus on vasta hiljan avannut kukintonsa.
Kun söimme ilta-aterian pitkästä aikaa puutarhan puolella, löysivät siilit meidät heti. Nekin saivat ruokaa, joskin muutamien metrien päähän katettuna. Siis yhdellä (eikun kahdella) sanalla sanoen: Ihana Kesä!

Leppäkerttu ja Higgsin hiukkanen

Ihmettelin aamulla punaista läiskää orvokinlehdellä. Kumarruin alas ja katsoin. Leppäkerttu! Mikä iloinen yllätys. En muista, milloin viimeksi olemme tavanneet. Eikös noita ilokuoriaisia riittänyt lapsuudessa ihan joka päivälle? Vai onko minusta kenties tullut niin aikuinen, etten enää viitsi taipua alas katselemaan ihmeellistä maailmaa alemmalla tasolla?

Ylöspäin olen katsellutkin ihan kiitettävästi. Olemme miehen kanssa ihailleet ihmeellisiä kiehkurapilviä ajellessamme pikkuisia matkoja. On mielenkiintoista seurata, millaisia kuvia pilvet piirtävät eteemme. Ihmettelemme niitä. Ihme-ttelemme. Lapsena elämässä oli niin paljon mielenkiintoista tutkittavaa ja opeteltavaa. Ihmeen ääreltä löysi itsensä uudestaan ja uudestaan.
En haluaisi kadottaa tuota lapsen ominaisuutta milloinkaan. Jokainen hetki elämässä on lahja ja ihme. Äsken kuorin herneitä kulhoon. Mikä ihmeellinen järjestys onkaan herneenpalon sisällä. Herneet nojautuvat toisiinsa kauniisti ja tiukkaan. Niiden vihreä väri on vielä uutta, juuri syntynyttä ja luotua.
Samanlaisia aarteita ovat mansikat. Mansikan aromi on vähän aikaa ihme joka kesä. Kunnes alat tottua siihen. Koko luomakunta (luotu kunta?) hihkuu ihmeitä juuri nyt.

Uutisissa kerrottiin eilen Higgsin hiukkasesta. Hiukkasen meni hiukkanen yli hilseen, mutta Jumalan luomistöistä kertova ihme sekin varmaan on. Wikipedia valottaa löytöä näin: "Higgsin bosonin toivotaan antavan vastauksen kysymykseen, mikä aiheuttaa massan joillekin hiukkasille kuten elektroneille, mutta ei toisille kuten fotoneille."
Omaa massaa tässä täytyy nyt lähteä pienentämään lenkkipolulle. Siellä sitä joka kertaa on jotakin ihmeteltävää. Jos malttaa välillä pysähtyä, katsella, haistella ja kuunnella. Eilen tuulenvire toi mukanaan ihanan, vienon kukantuoksun. Ruusulta se vaikutti, mutta se oli varmasti väärä tuoksutulkinta havumetsässä.