perjantai 12. syyskuuta 2014

Peltosen linja-auto, Jyllinkosken sähkömuseo ja Parkinsonkerho

Kyllä en tykkää, kun linja-autovuorot ja muukin julkinen liikenne vain vähenee täällä pikkukeskuksissa. Haikeana(kin) muistelen kultaista 60-lukua, jolloin päivittäin kuljin koulussa ja muuallakin Peltosen, Keto-Seppälän, Rinta-Kannon ja Hautamäen linja-autoilla. Iltapäivällä, jos koulu loppui ennen kolmea, ehti Peltosen linkkariin. Se oli aina täpötäynnä. Käytävällä seisottiin suurinpiirtein nenä kiinni edessä seisovan niskassa. Aronkylässä rupesi jännittämään, ehdinkö tunkea itseni auton etuosaan ihmisvallin läpi, niin että pääsen kotipysäkillä autosta ulos. En koskaan jäänyt autoon, mutta pieni pelko oli seuralaisena kotimatkoilla.

Nyt kuulun aktiivijäsenenä Etelä-Pohjanmaan Parkinson-yhdistykseen miehen sairauden takia. Tämän syksyn ensimmäisessä kokoontumisessa teimme retken Jyllinkosken sähkömuseoon. Olipa se mielenkiintoista!

Sieltä löytyi myös pienoismalli Peltosen linja-autosta. Olin ikihyvilläni! Samoin turbiini, joka tehtaan alkaessa oli tuottanut sähkön koko Kurikan alueelle. Oppaamme sanoi, että tällä hetkellä sama määrä sähköä ei riittäisi edes yhden korttelin tarpeisiin. Totesi siinä, miten haavoittuvassa yhteiskunnassa elämme, kun kaikki toimii sähköllä. Aluksi sähköä tarvittiin oikeastaan vain valaisemiseen, totesi oppaamme.

Sitä komeaa koskea en nähnyt, mutta sillalla näkyi virta, josta vesivoimaa on varastoitu. Jotkut muualta tulleet totesivat: "On tässä hyvä kaato!" No, minusta ei kaato kylläkään kovin hyvältä näyttänyt.

"Aika aikaa kutakin." Elän elämäni iltapäivää. Osaisinpa tehdä jokaisesta päivästä superpäivän. Sehän on tietysti vain asennekysymys. "Luottamus sydämen, ilon kirkas lähde, Lahjoita, Jeesus, sydämen köyhyys."
Museorakennus




Ensimmäinen turbiini, jolla tehdas on tuottanut sähköä


Peltosen linja-auton pienoismalli
"Jyllinkosken hyvä kaato"

2 kommenttia:

  1. Tämä retkenne avartaa ja kertoo elämän yksinkertaisuudesta silloin.Oli vain Jyllinkoski ja sillä selvä. Nyt on Fortum,Eltel,Vattenfall ja monta muuta.Voi niitä aikoja tässä muistuu mieleen samanlaisia tunnelmia linjureista ja matkojen aikana luetut lääkärisarjat, tohtori Frank oli silloin in. Kiitos kuvista.

    VastaaPoista
  2. Ole hyvä! Silloin kun mä olin koulussa, ei bussissa mahtunut lukemaan. Aina seisottiin käytävällä ja olis ollut mahdotonta ottaa kirjaa laukusta. Sulla olikin vähän pitempi kooulumatka - ehdit istua ja lukea ainakin osan matkaa - kai?

    VastaaPoista