keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Liikahdus kohti hyvää

Tämä alkanut vuosi toi sitten heti esiin uusia ja taas uusia järkyttäviä uutisia maailmalta. Terrorismi tuntuu olevan teemana. Pankkien palvelunestohäiriköinti sai oikean mittakaavan, kun Pariisista alkoi kuulua järkyttäviä uutisia. Voiko jokaisesta huonosta asiasta tosiaan seurata jotain hyvääkin? En osaa filosofoida, mutta niin näyttää yhä uudelleen käyvän.

Juuri luin uutisen, että Ranskassa kristilliset kirkot täyttyvät, ihmiset rukoilevat Lähi-Idän puolesta ja auttavat kodittomia. Onko se seurausta viikolehti Charlieen kohdistetusta hyökkäyksestä, en tiedä, mutta kumminkin.

Positiivista on ollut myös parin ensimmäisen "Kioski"-ohjelman anti. Kun useampi tuhat koditonta nuorta sai kasvot Miskassa, alkoi tapahtua hyvää myös muille kodittomille. Tänään oli ihana kuulla, että ministeri Pia Viitanen ei saanut unta viime yönä. Kasvokkain olo nuoren, neljän kuukauden kodittomuuden kokeneen nuoren opiskelijapojan kanssa oli ministerille kova paikka. Asunnottomuudesta oli selvästi tietoa, mutta on paljon vaikeampaa nähdä, kuulla ja haistaa ihminen lähietäisyydeltä kuin puhua hänestä yhtenä tuhansista erilaisissa komiteoissa tai valiokunnissa. Ja niinpä kävi, että ministeri heti aamusta perusti erityisryhmän auttamaan ja selvittämään kodittomien nuorten asemaa.

Mitähän kertoo minusta se, että sain nukuttua hyvin? Tiedän, että Kauhajoellakin on ainakin väliaikaisesti asunnottomia ihmisiä. Mitä pitäisi tehdä? Pakkanen paukkuu nurkissa ja tuhannet suomalaiset miettivät, mistä löytää paikan, jossa viettää edes osan yöstä lämpimissä tiloissa. Toimittaja Rakel Liekki vietti yhden kokeellisen asunnottoman yön. Järkyttävää oli, kun hän kertoi mm., että kaikki kauppojen roskikset olivat lukossa! Kauppaketjujen johtohenkilöt istuvat lämpimissä sisätiloissa tekemässä turvallisia päätöksiä omistamansa firman osalta. Eikö ylijäämäruokaa voisi jättää johonkin "Ota tästä"- laatikkoon? Vai kävisikö niin, että sanan levitessä hyvinvoivat ihmiset hiipisivät yöllä taskulamppu kourassaan nappaamaan ilmaista, vanhaksi käyvää ruokaa? En usko. Kaikissa kaupoissa pitäisi ihan päiväsaikaan olla laatikoita tai hyllyjä, johon vanhaksi menevä ruoka koottaisiin ja myytäisiin sitten hyvin halvalla tai annettaisiin ilmaiseksi. Kun ne nyt ilmeisesti kuitenkin joutuvat "Moolokin kitaan" roskina hävitettäviksi. Jossakin liikkeessä olen tällaisen korin nähnytkin ja olen kuullut sen olevan tärkeä joillekin ihmisille, jotka sinnittelevät toimeentulon äärirajoilla.


Niin, miten minä voisin panna omassa elämässäni hyvän kiertämään? Miten voisin jakaa sitä, mitä minulta jää yli?
Voin rukoilla, että Jumala auttaisi hädässä olevia, mutta se ei riitä. Jos rukoilen tosissani, olen valmis myös tekemään jotain. Rakkaus kutsuu palvelemaan. "Ihmiset eivät usko, mitä sanot, kun he näkevät, mitä teet." Tuohon tapaan joku on kuvannut sanojen ja tekojen ristiriitaa.

Pieni liikahdus parempaan. Liikahtakaamme!


Ystävän tuoma kevään airut <3








Noormarkun  kirkosta viime kesänä napatut  kuvat