Kuusi

Itsenäisen Suomen syntymäjuhlaa vietetään kuudes päivä. Ystäväni syntymäpäivä on kuudes päivä. Oma syntymäpäiväni on kuudes päivä. Kuusi on merkittävä luku.

"Oi kuusipuu, oi kuusipuu ja lehväs uskolliset..." Niin. Kuusi. Tänä keväänä se on ollut uhanalainen laji täällä Kalkunmäen alueella. Metsäkoneet ovat puskeneet itsensä takapihojamme väistellen tarkoituksenaan kaataa kuuset - ja paljon on kaatunutkin.

Kun eräänä kevättalven päivänä olohuoneen ikkunasta näkyi iso, valtavan iso, metsäkone, hätäännyimme. Olimme toki nähneet kulkiessamme, että asuinalueellamme oli valtavia tukkipinoja vähän joka puolella. Myös surullisen näköisiä korkeita kantoja törrötteli polkujen vierellä seuranaan sotkuinen vyyhti kuusenoksia, risuja ja muuta roskaa. Mutta että meidänkin kuuset! Vetäisin takin päälle ja lähdin tuohtuneena takapihalle. Ääni väristen kysyin: "Kenen käskystä te olette kaatamassa kuusia?"  Metsämiehet kapusivat alas koneesta ja soittivat pomonsa paikalle: " Kaupunkihan tämän on päättänyt ja annettua työtähän me vain tässä teemme." Juttelimme niitä näitä kunnes pomo saapui pari vuotta sitten pidetyn yhtiökokouksen pöytäkirja kädessään. Kun kysyin, miksi kuusia kaadetaan, sain vastauksen: "Kuusten juuret ovat niin pinnassa, että ne kaatuvat helposti ja sitä paitsi joissakin niistä on tyvilahoa. Kuusiin sitä tulee helposti. Tuokin puu tuossa on ihan laho sisältä." Ihmettelin, miksi terveetkin puut kaadetaan. "No, niistä ei päällepäin näy, onko niissä tyvilahoa ja- sitäpaitsi- te olette yhtiökokouksessa päättäneet, että tästä tulee harventaa puustoa." Pyysin saada nähdä paperin. Toden totta, olinhan siellä istunut minäkin. Muistin selvästi tuon kokouksen, jossa lähinaapurimme ja me sanoimme jyrkän "ein" ja niinpä paperissa seisoikin aivan selvin kirjaimin, että puita saa varjostuksen takia kaataa asuntojen 5 - 8 kohdalta. Totesin: "Te olette nyt asuntojen 1 - 4  kohdalla." Vastaus oli keinotekoinen`: "Se olisi kyllä pitänyt mainita sitten erikseen, ettei tästä saa kaataa." Toivottavasti en käyttäytynyt kovin huonosti kun oikein korotin ääntäni:"Jos siinä on mainittu ne asunnot, joiden kohdalta toivotaan puiden harvennusta niin eikö siitä (tyhmempikin) - (tuota sanaa en sanonut ääneen) - ymmärrä, että toisen talon kohdalta puut jätetään rauhaan!" Olin niin pahalla tuulella, että teki mieli sanoa jotakin latvalahoista ihmisistä, joiden kuitenkin annetaan pysyä pystyssä, mutta onneksi hillitsin älyttömät ajatukseni (vaivoin). Tarina päättyi onnellisesti.
Meidän talomme kohdalla on pystyssä noin viisi tai kuusi kuusta, muualla lähistöllä ei yhtäkään!

Sibelius on säveltänyt aivan upean pikkuisen pianoteoksen "Kuusi". Näin eduskuntavaalipäivänä voisi vaikka kuunnella Sibeliusta. Toivon, että kansamme on tänään äänestänyt eduskuntaan rohkeita ja järkeviä kansanedustajia. En kyllä yhtään kadehdi heitä, jotka tänään hymyilevät voittajan hymyä sillä päätökset, joita he joutuvat tekemään, ovat vain vaikeita tai vielä vaikeampia.

"Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto"

Pääsiäinen

Viimeksi kirjoitin pitkäperjantaista. Nyt on toinen pääsiäispäivä. Uutisista ja median tilastoista voi lukea, että vain alle puolet maamme kristityistä uskoo kaikkeen siihen, mitä Raamattu Jeesuksesta sanoo.
Mitä seuraa, jos tunnustan itse olevani Ylösnousseen seuraaja? Monissa maissa se tietää kuolemaa, mutta meillä ei.

Ylösnousseen seuraajana kuljen radikaalin, köyhien ja maahanlyötyjen ihmisten seurassa viihtyneen Jeesuksen jalanjäljissä. Jeesus ei ollut mielestäni koskaan hurmioitunut hihhuli, vaan jalat tukevasti maan pinnalla kulkeva ihminen - ja  Jumala. Erityisesti pääsiäinen tuo Hänen jumalallisuutensa ilmiselväksi. Hän murtautuu läpi kuoleman - ja antaa näin koko luomakunnalle toivon ja tulevaisuuden. Hän on kuin voikukka, joka tutuiksi tulleissa valokuvissa tunkee ilmoille asfaltin pienenpienestä murtumasta. Voikukka, hyljeksitty, mutta kaunis, rohkea ja sitkeäjuurinen. Jeesuksen puheet ja ihmeelliset teot eivät olleetkaan silmänkääntötemppuja, vaan Rakkaus itse voitti Kiusaajan, paransi, huolehti, helli, ruokki ja opetti.

Jeesuksessa on vetovoimaa. Me kristityt vain helposti pilaamme todellisen Jeesuksen kuvan. Meitä on niin monessa erilaisessa lokerossa, että ihan hirvittää. Nytkin yksi Luojan luoma on perustanut oman kirkkokunnan kokemansa ihmeen seurauksena. Kirkkoja syntyy kuin sieniä sateella ja samaan aikaan perinteisestä Suomen suurimmasta kirkkokunnasta eroaa väkeä milloin mistäkin syystä. Aidan toisella puolella ruoho näyttää vihreämmältä ja vesi raikkaammalta.

Minun Jeesukseni on avarasydäminen. Hän sietää erilaisuutta ja hyväksyy seuraansa sellaisenkin, joka ei täytä normimittoja. Eikä vain hyväksy, vaan rakastaa inhimillisesti ja jumalallisesti. Hän vihaa vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta, ulkokultaisuutta ja tekopyhyyttä. Niin - pahuutta kaikissa sen ilmenemismuodoissa.  Hän rakastaa lapsia ja lapsenmielisiä. Hän ei ole tosikko, mutta Hän itkee nähdessään pienen ihmisen hädän ja kärsimyksen.
Hän rakastaa kaikkia kansakuntia ja kaikenlaisiin kirkkokuntiin kuuluvia tai kuulumattomia.  Minun asiani ei ole arvioida Hänen rakkautensa kohteita ja määrää.  Hän näkee ihmisen sisimpään.

Pääsiäisyön messussa ilo valtasi koko olemukseni. Epäuskon hetkinäkin tiedän, että itse haluan seurata Jeesusta. Haluan, vaikka se joskus olisi vain tuskaista haparointia eteenpäin pilkkopimeässä epäuskon yössä.

"Aurinkomme ylösnousi..."

"Kosketa minua Henki, kosketa kirkkaus.
Anna elämälle suunta ja tarkoitus".

Kolmekymmentä hopeista rahaa

Maailma on niin täynnä rahalla maksettua vääryyttä, että sitä on paha ja inhottava ajatella. Täällä Suomessakin monen arvo ainakin työelämässä mitataan rahassa. Yleensä huonoimman palkan saavat ne, jotka tekevät raskasta ja likaista työtä. Edelleen myös naisten ansaitsema palkka eriyisesti sosiaali-ja terveysalalla on pieni verrattuna työn laatuun ja merkittävyyteen. Omaishoitajat hoivaavat omiaan täyden vuorokauden. Vastaava hoito laitoksessa maksaisi moninkertaisesti verrattuna siihen taskurahaan, minkä omaishoitajat saavat, jos saavat. He tosin eivät mittaa työtään rahassa, vaan uupuvat rakkaansa hoidossa ihan vapaaehtoisesti.

Käväisin lenkillä ja mietin näitä synkkiä ajatuksia edelleen. Oletko joskus ollut iloinen saadessasi kolme paitaa kympillä? Olet varmaan tietoinen, että osa noista paidoista ja muistakin kehittyvissä maissa tehdyistä vaatteista on halpoja siksi, että ne ovat periaatteessa ilmaiseksi teetetty lapsilla täysin  epäinhimillisissä oloissa. Me olemme tietämättämmekin syyllisiä sortamiseen ja syrjintään. Kuulumme siihen maailman vähemmistöön, joka elää enemmistön kustannuksella tyytyväisinä ja onnellisina elintasostamme nautiskellen.

Viime aikojen synkkä uutinen lentokoneturmasta kertoo myös ihmishengen halvasta hinnasta. Yhden ihmispolon raskas päähänpisto maksoi sadan viidenkymmenen ihmisen hengen.
Myös toisinajattelijoiden ja diktatuureja vastaan nousevien henki ei maksa paljon mitään. Ihmishengen hinta on halpa sielläkin, missä "väärän" uskon perusteella oikeutetaan massamurhia ja kidutusta

Tänään muistamme toisinajattelijaa, Jeesusta. Vähän ennen kuolemaansa hän joutui raivon valtaan nähdessään jälleen kerran rahanvaihtajia temppelissä. Hän teki nuoranpätkistä ruoskan, kaatoi rahanvaihtajien ja uhrieläimiä myyvien pöydät. Rukouksen huoneesta oli tehty kauppapaikka ja se koski Jeesuksen sydämeen.

                                                                  *

Eilen illalla kirkossa  mustiin riisutun alttarin päälle jäi palamaan vain Kristuksen kynttilän heikosti väräjävä liekki. Tänään sekin sammutetaan. Viaton, kuviakumartamaton hyväntekijä, totuudenpuhuja ja syntisten ystävä kuolee. Hänen hintnsaa oli kolmekymmentä hopearahaa.

Hänen tapaksessaan kuolemalla ei ollut viimeistä sanaa, ei sittenkään, vaikka kaikki merkit viittasivat epätoivoon ja katkeraan pettymykseen.