Lähtöjä

Muutamia päiviä sitten maakuntalehdessä oli pieni kuolinilmoitus. Jo toisen kerran tämän kevään aikana säpsähdin kuoleman edessä. Ensiksi kuoli  lapsuuden kotikylän kauppias, vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena. Hänen hymynsä ja persoonallinen olemuksensa jättivät jäljen hänen kanssaan eläneisiin. Erityisesti kaipaamaan jäi puoliso, hänkin jo pieneksi ja heikoksi käynyt ihminen. Leskeksi jääneen arki, ja jo pitkään heikenneet voimat olivat aiemmin lähes kokonaan kiinnittyneet miehestä huolehtimiseen. Yksin jääminen tuntuu kuihduttavan nopeasti. Poissa on iso pala elämää kun varsinkin viime aikoina mielekkyys  löytyi puolison hoidosta ja yhteisestä arjesta selviämisestä.

Oman lapsuusajan silloiset aktiivit aikuiset alkavat yksi toisensa jälkeen muuttaa pois tästä maailmasta. Pitkä elämän matka on takana. Oma sukupolveni taitaa olla seuraavana lähtölaiturilla. 
Tuohon" viimeiseen junaan" nousi myös alussa mainitsemani ystävä, sielunkumppani ja runoilija Irja Hiironniemi. Hän julkaisi monta teosta, esim. runokokoelmat: "Huuda minut kotiin", "Kädessä linnunlaulut", "Kävelyllä paratiisissa" ja "Lujinta maailmassa". Lisäksi peruskoulunopettajana toisen elämäntyönsä tehnyt Irja kirjoitti myös lastenkirjoja. Hänen sanoittamansa on myös virsi 241: "Herra, rakkaastani tunnen iloa..."
Minun tulee Irjaa ikävä. Vierailimme hänen kodissaan viime vuonna. Pitkään välillämme on ollut ystävyys, joka muotoutui lopuksi lähinnä korttien lähettämiseksi. Irja sairasti vakavasti, mutta jaksoi siitä huolimatta kirjoittaa korttiin muutaman paljon puhuvan rivin. Lisäksi hän leikkasi lehdistä kukkasten kuvia. lempikukkinaan eriväriset, hehkuvat tulppaanit,
Viimeinen kortti on päivätty 19.1 2015. "Miten sujuu ristin kantaminen? Näkyykö valoa matkalla? Onko toivo lohtuna? Onko ystäviä veisaamassa voimaa? Luon teihin rakkauden katseen."
Sitten hän puhuu taivaan ovelle astumisesta ja jatkaa: "Varmaan veisaamme silloin kiitosvirren Herralle."

Tällainen kortti ja sen jälkeen tieto sen kirjoittajan poismenosta saa elämisen tuntumaan tärkeältä. Hänen elämänsä on malliesimerkki siitä, miten loppuun saakka voi elää arvokasta ja kaikessa rujoudessaan täyteläistä elämää. Kaikkien henkinen terveys ei säily näin pitkälle, mutta jokaisen ihmisen elämä onkin isompi, kokonainen kuva. Tuo kuva täyttyy lapsuudesta, nuoruudesta, aikuisuudesta, työstä, ilosta, surusta ja riemusta. Monenlainen raihnaus ja sairaus kuuluvat kokonaiskuvaan, joillakin koko elämän ajan, joillakin silloin tällöin ja monilla elämän loppumetreillä. Kukaan ei saa jäädä tänne "tellukselle" hortoilemaan, vaan ikuisuusjuna poimii matkustajat silloin kun aika on kypsä.

Keväällä toistuu elämän kiertokulun salaisuus. Kuolleelta näyttänyt maa puhkeaa kukkaan. Lintujen liverrys hullaannuttaa, niinkuin auringon lämpökin. Ihana valo leviää kaikkialle. Kunpa osaisi elää elämänsä niin, että siitä jäisi muistoksi hyvä jälki sitten, kun on aika lähteä.