Mitä mä tierän Kurikasta?

Heli Laaksonen on meillä pitkäaikaiskylässä. Katselemme ilolla ohjelmaa "Helil kyläs." Siinä on sitten aito ihminen, ihana itsensä murteineen päivineen. Luen myös parhaillaan kirjastosta lainattua Helin kirjaa "Lähtisiks föli?" Nyt on ihan pakko ottaa Heliltä vähän ideanpoikasta ja kirjoittaa Pohojanmaan murtehella (kauhajokinen korostus) kirijootus

                  Mitä mä tierän Kurikasta?

Aikaasemmin Kurikka oli kauhajokiselle pikkuusen vähäpätöönen paikkakunta. Harmitti vain, että siitä tuli nopiampaa kaupunki ku Kauhajoesta. Nyt onki sitten pakko tarkistaa ennakkoajatteluansa Kurikasta ja kurikkalaasista eri toten.

Moon nimittäin viime vuosien kulues tutustunu aiva hienoohin kurikkalaasihin. Itte asias on joitaki ihimisiä joita iliman mä en oikeen tulis toimehen. Yks on hieroja-osteopaatti Tero, jonka luona saa erullisehen hintahan kruppinsa kuntohon, jos pilivormis - vai miksi sitä ny sanotahan- on juutuksis jollaki tapaa. Viimeksi niska alakoo taas kääntyä, kun Tero sitä vähä vängersi.

Sitte on Taide-Matti ja sen ihanainen liike siinä kirkkua vastapäätä. Parkkipaikkaki on hyvä, jos kirkon parkkipaikka on täys, kun kirkos on hieno konsertti ja autoja on joka paikas silloon ku me eheritähän paikalle. Matin liikkeestä mies löytää kaiken tarvittemansa tairetta luores. On se kiva nähärä toinen niin tytyvääsenä.
Ja siä asuu myös graafikko-Pentti Helenansa kans. Pentti on kiltisti vuosikausia kulukenu Kauhajoella opettamas grafiikan saloja kansalaasopistos. Mäki oon ollu sen oppilas. Hieno mies!

Niin ja kirkosta tuli mielehen yks kanttori, jonka nimi tarkoottaa samaa ku kesä. Seki on Kurikas töis ja viä naimisiski mun veljen kans. Ku sinne menöö kylähän, ei oo paineita ollenkaa. Saat olla sellaanen ku oot. Niiren kaharen poika on suloonen. Mä kelepaan jo leikkikaveriksiki.

Sitte Kurikas on sellaanen "Kärrymies". Se sijaattoo Tuiskulas ja siellä kokoonnutahan kerran kuukaures parkkisporukootten kans. Tuoski porukas on niin monta kurikkalaasta, jotta menneisyyres olis aiva hirvittäny. Mutta ehei,  ei enää. Kurikkalaaset on mukavia.

Ne on osannu hyöryntää jokia jotenki aiva erilailla asemakaavas ku me täällä Suupohojas. Voi ie. Aiva ottaa päähän tuo jokiasia. Kurikas on lenkkipoluut ja uimarannat ihan siinä keskustas. Niin on komiaa ja kivan näkööstä jotta kateuresta alan vihertää. Ku meillä Nummijärviki on niin kaukana, jotta ehtii tulla hiki uuresta, jos siä käylähtää uimas.

Sitte niiren vanhasta asemasta on tehty "Vanha asema". Hassua. Son ny ravintola ja kokoontumispaikka. Mäki pääsin sinne kerran naisten aamiaaselle puhumahan runoosta ja hilijaasuuresta. Kyll´oli hienua.

Niin- ja parasta Kurikas on se,jotta sillon niin mahtava naapuri: Kauhajoki <3

Läänintaiteelija Jenni Latva, Kurikasta kotoosi. Ja paikka on Karrymies.
Etelä-Pohojanmaan Parkinson-yhyristyksen jäsenet kuulolla!

Kurikkalaasia palelemas Kauhajoella Nummijärvellä. Ei niiren hymy hyyry!

Yhteestä taivasta!

Kesän pientä-suurta elämää

Ruusussa on kaksi nuppua. Lehdissä on monta reikää. Nuppuja oli kolme, mutta yksi on hävinnyt.
Se on ensimmäinen ruusuni, jonka olen omaan puutarhaan syksyllä istuttanut. Havujen peittämänä se talvehti hienosti - minun Lilyni. Nyt olin onnesta kippurassa, kun huomasin lehtivarsien latvaan ilmestyneet nuput. Joku ehkä tykkää niiden mausta. Ei taida auttaa kyltti: "Tämä ruusu ei ole ruokaa!", sillä se Joku ei taida osata lukea.

Ystävällinen Seppo teki minulle kehikon laudoista. Kehikon sisään ostin viisi säkillistä multaa ja kuusi litraa Kekkilän kanankakkaa. Nyt on multaan istutettu basilika, persilja, villirucola ja tammenlehväsalaatti. Vielä paljon salaatteja ja yrttejä mahtuu laatikkoon. Ensimmäistä kertaa tällaisen väsäsin. Idean sain kesävierailulla, jossa hyvin hoidetussa ystävien puutarhassa oli komea kehikkoyrttimaa täynnä salaatteja ja yrttejä. Saa nähdä, mitä tapahtuu? Onnistuuko kokeiluni?

Mansikoita tilasin tänään 10 kiloa. Kaupan rasiamansikoista olemme jo päässeet mansikan makuun. Edellämainittujen ystävien luona söimme myös ihanaa mansikkakerroskakkua! Ja mustikoiden kypsymistä odotellessa elää jo pelkästä ajatuksesta päästä metsään.

Järvivesissä uiminen on rajoittunut toistaiseksi yhteen ainokaiseen kertaan. Peurajärvi sijaitsee Karijoella. Kävin uimassa kolmantena tämän kesän hellepäivänä. Se oli ihanaa. Uin pitkään ja hartaasti. Vesi oli jotenkin pehmoista ja lämmintä viileydessään. Hellepäiviä ei ole sen koommin näkynyt. Onneksi sain nauttia viikosta Italian helteessä kesäkuun alussa. Mutta Suomen kesä on silti se oikea Kesä, vaikka vähän viileänäkin.

Mies osti minulle lahjaksi iki-ihanan uutuuskirjan Mari Mörön "Kukkasuutarin sielu". En oikeasti ole taitava puutarhassa, mutta haluan opetella lisää ja tuosta kirjasta voin nauttia kyllä ihan ilman paineita oman puutarhan suhteen,

Toinen kulttuurielämys oli eilinen "Hyvä Trion" konsertti Hämes-Havusessa. Vautsi mitä naisenergiaa, rentoa ja vapaata musisointia omalla äänellä, naurulla ja itkulla, keholla, jouhikolla, kanteleella, kontrabassolla, munharppenilla ja harmoonilla. Tuli sellainen suihkussa käyneen olo, Mieli puhdistui, ilo tarttui! Lisää tätäkin ehkä joskus.

Kiitos Luojalle kesän suloajasta.

Levyn kansi

Hyvä Trio

Kallisarvoiset ruusunnuput 

Joku on käynyt ruusuaterialla

Puiutarha-aurinko

Oliks tää petunia?

Ruukussa kasvamisen iloa

Yrtti- ja salaattitarhan avajaiset :)